Comfort Zone

Myönnetään. Olen turvallisuusnarkkis.
Kirjoittaminen on elämäntapa, joka vaatii minulla toimiakseen tasapainon, kehykset. Comfort Zone: selkeä, toistuva rytmi, rituaalit, ennakoitavuus ja tuttuus.
Mukavuus tarkoittaa, että tiedän mitä tapahtuu kohta, eikä mikään tule rikkomaan tätä ennakkokäsitystä päivän, tai elämän kulusta.
Sama pätee käsityksiin itsestäni ja muista ihmisistä.
Tämä kaikki on tietysti hirveän uuvuttavaa.
Joudun jatkuvasti rikkomaan sääntöjä pysyäkseni hengissä.
Kun Katja pyysi mallistonsa kuvauksiin, lupauduin heti. En ole missityyppiä. Minulla on Suomenhevosen vartalo, isot pakarat, kummallinen suu ja valtaisa pylly. Olin yläasteella niitä, jotka kiertävät nolossa tuulitakissa bestiksen kanssa seinänvieriä, ja joita ei oteta tupakkarinkiin.
Luottokuvaajani Sara Ahde käski ensin lämmiteltyään vetämään lippiksen päähän ja hyppäämään sängylle. Silloin äkkiä poikkesin roolista. Olin yhtäkkiä joku muu.
Se tuntui vähän samalta kuin joku olisi tullut kotiini ja tempaissut moukarilla seinän alas kertarytinällä.
Tuli avarampaa. Tuli tilaa hengittää. Jossain vaiheessa joku muistaakseni tirskui käsi suun edessä taustalla, mutta olin niin innoissani, etten välittänyt. Comfort on valheellista lohtua. Cut bitch, camera off, real shit, blast it, yo.